Julkaisin Facebook-profiilissani tällaiset kuvat osana eläinrääkkäystä vastustavaa, eläinten
oikeuksia puolustavaa haastetta. Julkaistava 5 pv/ 5 kuvaa lemmikistä (
ei tarvitse olla oma).
Kuva 1/5 meidän rakkaat kisut Artturi Sakari (neiti) ja Vilpertti. He toivat runsain mitoin iloa (ja huoltakin) elämäämme ja paljon tassunjälkiä jäi sydämeen kun he siirtyivät kumpikin vuorollaan kissojen taivaaseen.
Kuva 2/5 Tyttärentyttären Emmin Pikkumusta, joka harvakseltaan on meillä hoidossakin ollut
Kuva 3/5 Pojan perheen koira Milo, joka silloin tällöin saadaan hoitoon, viimeksi muutama päivä sitten, jolloin tuon kuvankin otin.
Kuva 4/5 Reissuilla tulee paljon kuvattua kissoja. Tämä kuvasarja on Marmariksesta
Kuva 5/5 Otturi-Vili, joka hoitelee kissankaipuutamme käymällä meillä saamassa rauhaa ja rakkautta
Ei voi kieltää etteikö silloin tällöin kissakuume nouse, mutta päätös olla ottamatta omaa lemmikkiä on pitänyt ja suurena apuna siihen on, että on ihania lainaeläimiä, jotka käyvät lievittämässä kuumetta.
Kurkuman terveellisyys ei ole mikään salaisuus, siitä löytyy paljonkin tietoa mm tässä yksi linkki. Täältä löytyy käyttötapoja. Tuttu mauste, jota olen käyttänyt lähinnä ruoanlaitossa ja smoothien valmistuksessa.
Ruokapuoti Lumossa osui silmiini tällainen purkki ja mukaanhan se heti lähti.
Luomumausteseos maidolle. 100% luomutuote, 54% kurkumaa ja loput Ceylonin kaneli, kaakao,inkivääri, vanilja, lakritsi ja mustapippuri. Valmistus Ayurvedan tavoin: "Kultainen maito" 1 tl kurkumalattea +2dl maitoa kuumennetaan ja annetaan hautua muutama minuutti. Maustaa voi kookosöljyllä ja makeuttaa maun mukaan.
Olen kokeillut tavalliseen maitoon ja kasvispohjaisiin juomiin. Kookosöljyä en ole laittanut, mutta sitäkin ehdottomasti pitää kokeilla. Makeutena olen käyttänyt teelusikallisen inkiväärillä maustettua hunajaa.
Jo pelkkä värikin lämmittää, sopivan mausteinen, koostumukseltaan kermaisen pehmeä. Tästä tuli meille usein käytetty kuuma juoma kahvin ja teen ohella.
Nykymaailma ihannoi nuoruutta, kauneutta, hoikkuutta, menestystä, varallisuutta jne. Ne jotka eivät kuulu noiden adjektiivien alle, tuntevat helposti olevansa vähän kakkosluokan kansalaisia. Näinhän asia ei tietenkään saa olla, kun tää nyt menee niin, että jokainen vuosi tuo 365 päivää lisää ikää ja se väistämättä ennen pitkää näkyy ulkomuodossakin. Jokainen haluaa elää kauan muttei tulla vanhaksi on mahdoton yhtälö. Pitää konstilla millä hyvänsä edes näyttää nuoremmalta kuin mitä oikeesti on. Miksi?
Olen antanut itseni ärsyyntyä mainoksista, joissa luvataan sitä ja tätä ihmevoidetta tai hoitoa käyttäessäsi nuorennut vähintäänkin kymmenen vuotta ja elämä hymyilee jälleen ja rakkaus kukoistaa. Miksei saisi näyttää sen ikäiseltä kuin on? Enkä nyt tarkoita sitä etteikö itseään pidä hoitaa ja itsestään huolehtia niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. On ihan paskapuhetta, että rypyt jollain voiteilla muutamassa viikossa tai parhaimmillaan muutamassa päivässä silottuvat. Eron huomaa jo 48 tunnin kuluttua, just ni! Tottahan silloin meillä kaikilla olisi vauvanpehmoiset posket, jos se niin menisi. Emme myöskään saa missivartaloa muutamassa viikossa syömällä jotain pillereitä, mutta elintapoja ei tarvitse muuttaa. Minua suorastaan itkettää, että kaikesta päätellen monet niin vakaasti uskovat ja heittävät rahansa sinne kuuluisaan Kankkulan kaivoon. Luulisi senkin olevan jo täynnä, mutta ilmeisesti se kaivo on pohjaton. Ja tuollaisten mainosten tekijät saisi viedä saunan taakse, siellä on kuulemma vielä tilaa.
En keksi yhtäkään syytä tai tarvetta miksi minun pitäisi näyttää nuoremmalta kuin olen. Haluan näyttää kohta 70 vuotta täyttävältä naiselta, joka on pitänyt jonkinlaista huolta itsestään. Meikkaankin lähinnä sen vuoksi, että haluan näyttää huolitellulta. Varsin hyvin tiedän ettei se minusta nuorempaa tee. Sama lukema mittarissa ripsivärillä ja ilman. Haluan elää tämän hetkisen tilanteen mukaan. Rypyt kyllä kulkevat siinä mukana ihan vaivatta. Mielestäni tärkeintä ei ole se miltä ulkokuori näyttää vaan se miltä itsestä tuntuu ja mitä ympärilleen jakaa. Enää ei onneksi tarvitse näyttää kenellekkään mitään. Itselleen toki pitää asettaa haasteita, mutta on lupa voida elää ihan kelvollista elämää ilman niiden toteutumistakin. Ja unelmoida pitää, ehdottomasti. Tottakai vanhenemisessa on huonotkin puolensa, mutta missä iässä ei niitä olisi. Parasta on keskittyä niihin hyviin puoliin ja niitäkin on todella paljon enemmän kuin nuorena oletti. Kolmekymppisenä kuvitteli, että viimeistään viiskymppisenä elämä on auttamattomasti ohi. Onneksi se osoittautui ihan vääräksi kuvitelmaksi. Ei kannata haikailla menneitä eikä elää mutku- ja sitkuelämää. Elämä on tässä ja nyt ja elettäväksi tarkoitettu.
Nyt bongasin hyvän kirjoituksen, jonka jokaisen kohdan allekirjoitan mielihyvin.
Vanhenemisen hyvät puolet
Riitta Nykänen
Miksi näemme niin paljon vaivaa peittääksemme ryppyjä ja vartalon muutoksia, kun voisimme keskittyä vuosien tuomiin hyötyihin?
1. Ota vanheneminen taiteena
Termi Anti-Aging kuvastaa hyvin sitä taistelua, mitä
vanhenemista vastaan käydään. Sen sijaan voisimme ottaa käyttöön
myönteisemmän sanonnan Art of Aging ja opetella vanhenemisen
taitoja. Voisimme ottaa oppia luonnosta, joka arvostaa hidasta
vanhenemisprosessia. Siten jää aikaa olla jälkikasvun saatavilla, kertoa
kokemuksistaan ja kokea uusia asioita. Kasvikunnan termeillä ilmaistuna
tarkoituksenmukainen elämä on kukkimista itseä ja muita varten niin
kauan, kunnes saadaan sato, ja suostua kuihtumiseen. Juhlia elämää niin
kauan, kuin sitä kestää, kokea elämän kypsä täyteys ja ottaa vastaan
tyynesti sen ajalliset rajat. 2. Lopeta kapinointi
Vanhetessamme alamme kapinoida ja pelästyä: tässä ei voinut
olla vielä kaikki! Moni yrittää pelastautua luopumalla työstään tai
parisuhteestaan voidakseen aloittaa vielä kerran alusta. Emmekö voisi
sen sijaan ajatella, että elämän iltapäivässä on jotain
erityistä, ainutlaatuista osaamista? 3. Hyödynnä iän tuomat edut
”Voin tehdä sen” -lause tarkoittaa enemmän kuin koskaan
aiemmin. Henkiset voimavarat tuntuvat jopa lisääntyvän, sillä iän
karttuessa osaamme keskittyä entistä paremmin. Enää ei tarvitse tehdä
kaikkea mahdollista, vaan voimme valita
päämäärämme. Sen minkä teemme, pystymme tekemään luotettavasti ja hyvin,
koska osaamme optimoida. Keski-ikään mennessä karttuneet taidot eivät
ole pelkästään ammatillisia, vaan ne koskevat elämän kaikkia puolia.
Ikääntyessä ihmisistä tulee ”elämisen mestareita”. Eikö se ole elämän
täyttymys ja kaiken päämäärä? 4. Hyväksy itsesi ja viisastu
Viisas on se, joka elää senhetkisen tilanteen mukaisesti. Hyväksyminen
tekee elämästä selkeää. Tyyneys on sitä, että sallii asioiden
tapahtuvan. Iän myötä tulee myös lempeys. Velvollisuuden sijaan voimme
valita. Eikä kenellekään enää tarvitse näyttää mitään.
Lähde: Wilhelm Schmid: Tyyneys (Aula & Co). Juttu on julkaistu Eevan numerossa 12/2016.
Viikonloppu oli yhtä juhlaa. Perjantain aamupäivän vietimme naapurin Elsan (3,5v) päiväkodissa.
Siellä vietettiin isovanhempien päivää ja Elsan isovanhemmat asuvat kaukana eivätkä voineet osallistua, niin me saimme Elsalle tärkeinä henkilöinä kutsun saapua. Olimme tietysti hyvin iloisia kutsusta, kunniatehtävä. Saimme tutustua päiväkotiin, piirtää lasten kanssa, leikkiä ja laulaa ja lopuksi ulkoilimme ja teimme ryhmässä aika pitkän kävelylenkin. Oli todella kiva aamupäivä. Kuviakin tuli otettua, mutta kun en laita mielelläni luvallakaan saatikka luvatta kenestäkään tunnistettavia kuvia niin eipä montakaan kuvaa ole sellaista, jotka voisin julkaista.
Mutta tässä piirretään
Eräs pieni poika piirsi "möököjä" ja hän antoi sellaiset myös minulle ja miehelleni. Minä sain pienemmän "kun olet noin pieni" :)
Sitten ilta jatkui pojanpojista vanhimman, Veikan vanhojentanssien merkeissä Kokemäellä. Kyllä sydän oli aika sykkyrällä ja tippaa pyrki silmäkulmaan kun nuorten hienoja tanssiesityksiä katsoi. Tyttöjen upeat kampaukset ja iltapuvut eivät jättäneet ketään kylmäksi. Pojista oli kuoriutunut komeita nuoria miehiä tummissa puvuissaan ja kiiltävissä kengissään.
Musiikki oli hienoa ja tanssit oli hiottu nautittaviksi. Todella ihanaa oli se, että nuoret olivat päivän aikana käyneet esiintymässä ja viemässä tanssin iloa päiväkodeissa vanhustentalossa.
Illan aikana tuli otettua paljon kuvia ja videoita, mutta samasta syystä kuin edelläkin niin ei oikein julkaistavaa löytynyt. Kaikissa kuvissa oli niin paljon kasvoja, mutta tässä Veikka ja hänen tanssipartnerinsa Riikka.
Tässä mieheni minusta ottama kuva kun olimme kotoa tilaisuuteen lähdössä
Päivän aikana konkretisoitui se miten nopeasti aika rientää. Tuntuu ettei siitä ole kuin hetki kun Veikkakin oli pieni päiväkotilainen ja nyt komea nuori mies pyöritteli tanssiparketilla kaunista daamia. Vielä nukkumaan mennessä oli hyvin herkistynyt olo ihanasta päivästä. Oikea extrasuperperjantai :)
Eivät viikonlopun juhlat siihen loppuneet vaan lauantaina vietettiin vävypojan 50-vuotisjuhlia. Vasta tätä kirjoitellessani huomasin etten muistanut ottaa tekemästäni kortista kuvaa. Sekin vähä mitä viimeaikoina on tullut askarreltua unohtui kuvata.
Juhlat olivat rennot ja iloiset. Ei nykyviiskymppiset puvuissa ja kravateissa juhli vaan rento asu, ohjelma ja tarjottavat. Ja kaikilla oli hauskaa!
Tässä yksi kuva lauantai-illasta. Koska sain tämän facebookissakin julkaista niin samalla luvalla täälläkin :) Meitä on kolmessa sukupolvessa platinablondeja (valaistus vähän muutti vihertäväksi). Yhdellä on aito!
Tapahtumarikas ja ikimuistoinen viikonloppu on takana ja arki alkaa, mutta sekin on hiihtolomista johtuen normaalista poikkeava. Alkuviikoksi saamme kummitytön perheen meille ja loppuviikolla nuorimman pojanpojista ja bonuksena Milo-koiran. Vähän säpinää tähänkin tupaan!
Oikein hyvää alkavaa viikkoa myös kaikille blogissa kävijöille!
Kokeilun haluisena tykkään kokeilla kaikkea mahdollista askarteluissa ja nykyisin myös keittiössä.
Kun bongaan jonkun mielenkiintoisen ruoka- tai leipomisreseptin niin kokeiltavahan sitä on. Ja kyllähän niitä reseptejä sinkoilee netistä vaikka kuinka paljon. Valikoin niistä sellaisia, joissa ei ole mitään kovin erikoisia raaka-aineita ja ovat suht simppeleitä valmistaa. Ei sitten harmita jos ei menekkään niinkuin Strömsössä.
Mm. tällaisia tuli kokeiltua viime viikon aikana.
Tässä ensimmäisessä ei mitään erityistä sinänsä ole muuta kuin sydämellinen muoto. Joskus kiva tehdä vaikkapa aamiaispöytään ilahduttamaan yökyläilijöitä. Näissä käytin sellaisia vähän pitempiä kuorettomia nakkeja ja sisälle mahtui yksi muna. Näin myös sellaisen version, jossa oli 5 kuoretonta tavisnakkia + 2 munan munakassekoitus. Saattaa hyytyä nopeammin kuin tuo kokonainen muna.
Olen pitkään ollut sitä mieltä, että perunoista on moneksi ja taas tuli yksi uusi vaihtoehto, mitä oli ehdottomasti kokeiltava. Resepti löytyy täältä.
Parmesaania raastoin ainakin tuplamäärän ja lorautin hiukan ruokakermaa kostukkeeksi, mutta muuten kuta kuinkin ohjeen mukaisesti tein. Perunoita oli kahdeksan, sellaista keskikokoista. Käytin silikonista muffinivuokaa ja tuo perunamäärä riitti oikein hyvin. Helppoa ja saa perunat vähän erilaisesti tarjolle.
Lisukkeeksi tein "mössöä", jossa karitsan jauhelihaa, kuivattuja suppilovahveroita, paahdettua sipulia, punaisia linssejä, itsetehtyä tomaattikastiketta ja itsetehtyä pestoa sekä loraus ruokakermaa.
Olipa hyvää, takuuvarmasti ei jäänyt ainoaksi kerraksi tämän malliset ja makuiset perunat.
On ilo huomata, että pikkuhiljaa uusia lukijoita on tänne uudehkoon blogiini tullut. Lämpimästi tervetuloa kaikki <3
Meillä on tapana silloin tällöin naapurin perheen kanssa syödä yhteinen ateria, sovimme mitä kumpikin tekee ja sitten kokoonnumme saman pöydän ääreen. Näin tapahtui myös ystävänpäivänä.
Minä lupasin leipoa peltileipää ja tehdä salaatin sekä jälkkäriksi creme bruleeta ja kahvin kanssa sitruuna-lakka-marenkitortun.
Naapurissa oli tehty Mysi Lahtisen Moskovan pataa ja keitetyt riisit oli kauniisti sydämen muotoon lautaselle laitettu. Ruokailun kruunasi tietysti ihana ruokaseura. Ja kyllä se niin on, että hyvä ruoka, parempi mieli :)
Vaikka en lumen perään kauheesti haikaile niin ulkokuvausta sen puute on kyllä latistanut. Ei ole oikein mitään säväyttävää. Meidän pihalle ei tämän vuodenajan aurinko vielä kauan päivittäin paista kun on tuota "takametsää" edessä, joten meillä vielä keskimääräistä enemmän pihan reunamilla lunta, mutta päivä päivältä sekin hupenee. Lumen vähyydessä on se hyvä puoli, että koko talven on voinut lenkkeillä ladunpohjalla, joka kiemurtelee metsässä 6 km:n matkan. Eivät ole saaneet kertaakaan ajettua sinne latua, hiihtäjät tietysti ovat harmissaan, mutta hölkkääjä onnessaan :)
Jotain kuvattavaa pitää kuitenkin yrittää löytää, vaikkapa pieni kuihtunut ruohotupsu lumeen sulaneessa kuopassa
Vili-kissaa ei oltu muutamaan päivään nähty ja nyt kun hän huomasi minut pihalla kuvaushommissa niin juoksujalkaa tuli luokse ja sen jälkeen sisälle sohvalle päikkäreille.
Taivaalle oli lentokone jättänyt vanan, joka oli hauskasti levinnyt
Siinä ne tärkeimmät sitten olivatkin. Sisältä kuvailin ikkunan läpi närheä. Se on niin varovainen ja arka lintu, että helposti huomaa kameranlinssin heijastuksen ja poistuu paikalta. Varovasti pitää hiipiä ikkunan taakse ja zoomailut tehtynä ennenkuin nostaa kameran kuvausasentoon. Mutta on se niin kaunis lintu!
Täällä kerroin oravakuvaussessiosta, joka ei johtanut toivottuun lopputulokseen. Uudelleen yrityksessä orava oli yhteistyöhaluisempi ja mm tällaiset pari kuvaa voi jo sanoa teeman "liike" mukaisiksi.
Kylläpä kutiaa..
Jumppatuokion
liike: pidä oikea jalka suorana ja nosta vasen koukkuun, venytä suorana
olevaa jalkaa ja vaihda toisin päin, toista liike muutaman kerran
Vuosi sitten meillä alkoi jonkinlainen remonttikierre. Alunperin oli ajatuksena tapetoida olohuone + takkahuone. Niin tapetoitiinkin. Sitten remontoitiin saunatilat. Tapettikaupat ovat erittäin vaarallisia paikkoja. Tapetteja on joka lähtöön ja kun johonkin tapettiin oikeesti ihastuu niin pitää alkaa keksiä sille paikkaa kotona. Näin kävi keittiön yhden seinän uudelleen tapetoinnin kanssa. Joulukuun alussa Vanhan Rauman liikkeiden jouluikkunakilpailussa oli tapetti- ja mattokaupan ikkunassa sellainen tapetti, joka iski suoraan tajuntaan enkä saanut sitä mielestäni. Paikkaakaan sille ei tarvinnut miettiä, se oli heti selvä. Isäntä ei heti asialle lämmennyt, mutta vuosikymmenten kokemuksella tiedän lämmittämiseen hyvän, helpon ja toimivan konstin. Antaa asian olla, ei kannata siitä edes mainita muutamaan viikkoon. Sitten voi vähän kuin itsekseen mutista asiasta ja antaa taas olla. Muutaman ajan kuluttua isäntä kyselee, että milloinkas mentäs se tapetti tilaamaan!!!! Nyt oli sitten eteisen pintaremontin aika.
Tässä on jo purkuhommat aloitettu
Puolipaneelin ja tapetin poistamisen jälkeen pohja maalattiin ja lähes valkoisen tapetin laittaminenkin on tässä alkanut ja yhdelle seinälle tulevan tapetin kuvioita sovitellaan.
Naureskelin ystävälle, että tuli valittua sellainen rauhallinen ja hillitty tapetti!
Onneksi on netti. Sieltä kaivelin tietoja tapetista:
Tapetin on suunnitellut Linn Warme ruotsalaiselle Rebel Walls´ lle, sen nimi on "Kolme kaurista" ja taiteilijaa on inspiroinut Grimmin veljesten satu Bremenin soittoniekat.
Piti hakea albumista kuva vuodelta 1998 kun poikkesimme vanhaan hansakaupunkiin Bremeniin matkalla Pariisiin. Olen haikaillut Bremenin perään useasti. Se on juuri sellainen historiallinen kaupunki, jossa voisin viettää pitkiäkin aikoja. Siellä tuli ystävän kanssa poseerattua tuon kyseisen pronssisen patsaan (pystytetty v.1951) "Bremenin soittoniekat" vierellä.
Ja tarinahan on kansansatu, jossa aasi, koira, kissa ja kukko karkaavat isänniltään, jotka kohtelevat eläimiään huonosti. Eläimet päättävät lähteä Bremeniin, joka on kuuluisa vapaudestaan ja siitä, että siellä voi elää ilman omistajiaan. Matkallaan Bremeniin eläimet näkevät valaistun mökin
ja siinä neljä ryöväriä nauttimassa saalistaan. Eläimet päättävät
esiintyä ryöväreille saadakseen palkkioksi ruokaa. Eläinten mölinä
pelästyttää ryövärit, jotka pakenevat mökistä tiehensä. Eläimet
valtaavat mökin. Myöhemmin yöllä ryövärit palaavat ja lähettävät yhden
joukosta ottamaan selvää tilanteesta. Kissa raapii ryövärin kasvoja,
aasi potkaisee ja koira puree sekä kukko ajaa takaa niin, että
tunnustelija kertoo hirviöiden vallanneen talon ja niin ryövärit hylkäävät mökin, johon eläimet asettuvat asumaan. (lyhennetty versio)
Tapettia ostaessani tiesin suunnittelijan ja firman, joka on tapetin valmistanut mutta en tiennyt, että olen jopa sen alkulähteillä ollut. Tulipa aika pitkä esipuhe, mutta nyt se tapetti on seinässä ja kertoo siinä meille tarinaansa. Kun ulkoapäin eteiseen tulee niin se on suoraan silmien edessä, ei voi olla huomaamatta.
Sitten vielä kuvia valmiista eteisestä. Tervetuloa meille :)
Peili on teetetty silloin kun talomme on valmistunut melkein 30 vuotta sitten. Avainkaappi on isännän käsialaa, tyynyt Vallilan ja muu reksivisiitta pääsääntöisesti minun käsistäni lähtöisin.