tiistai 19. syyskuuta 2017

Pari synttärikorttia

Tyttärentyttärelle lähti synttärikorttina tällainen
ja muutama päivä hänen jälkeensä synttäreitä juhlivalle tyttärelle tällainen



torstai 14. syyskuuta 2017

Tein kehäkukkavoidetta

Myöhään kylvämäni kehäkukkaset ovat vasta syksyn myötä innostuneet runsaasti kukkimaan. Kehäkukka on yksi lemppareistani ja se tuo mieleen mummulan ja oman lapsuuden kodin. Kehäkukkaset ovat aina kuuluneet kesään, niin myös jo melkein 30 vuoden ajan omakotitalomme puutarhassa. Kukkia tietysti tuon sisälle maljakkoon, mutta käytän niiden terälehtiä myös salaatteihin. Nyt tuli mieleen kokeilla tehdä kehäkukkavoidetta. Ohjeen löysin täältä.
Joten ei muuta kuin kukintoja poimimaan.


No mitäs näille keskustoille sitten tehdään? Olivat niin nättejä ettei millään raaskinut kompostiin heittää, joten muutaman päivän ilahduttivat olkkarin pöydällä pikkukivien kanssa

Terälehdet kuivasin kuivurilla. En osannut oikein määrää arvioida ja tuli vähän ylimääräistäkin, jotka käytän varmaankin sämpylätaikinaan.


Seuraavassa vaiheessa kuivatut terälehdet ja luomuoliiviöljy keitettiin vesihauteessa. Tai siis vain vesi kiehuu, seos ei saa ruveta kiehumaan. Keittelin pari tuntia
Sitten siivilöin seoksen ja kaadoin takaisin kattilaan vesihauteeseen ja lisäsin mehiläisvahan
Kun vaha oli kunnolla sulanut niin voide oli valmis kaadettavaksi purkkeihin
Kannet suljettiin vasta kun voide oli hyytynyt. Hyytyminen tapahtui aika nopeasti. Tulostin kansiin kehäkukkakuvat.
Pari päivää vasta olen voidetta käyttänyt, mutta olen jo vahvasti sitä mieltä, ettei mennyt pieni vaiva hukkaan ja hintakaan ei päätä huimaa, satsin hinnaksi tuli noin 6 euroa. Voide tuntuu olevan todella riittoisaa, muutamalla sormen sipaisulla saa kasvoihin tarvittavan määrän. Kynsinauhoihin olen myös sitä laittanut ja siinä samalla koko kädetkin ovat saaneet pehmeää käsittelyä. Voide imeytyy nopeasti ja antaa ihanan pehmeän tunnun. Voide on lähes tuoksuton, todella hentoinen kehäkukan tuoksu jää iholle. Ja mikä parasta, tuoteseloste on lyhyt: kehäkukan terälehtiä, luomuoliiviöljyä ja mehiläisvahaa. Eikä yhtään lisäainetta.
Mun eka ikinä tekemäni voide taisi onnistua oikein hyvin!







maanantai 11. syyskuuta 2017

Nostalgiamatka osa 3

Reissun viidennen päivän ensimmäinen etappi oli Kuopion tori. Ainakin helposti löydettävissä, mutta miten lienee tori ympäristöineen muuttunut. Olihan se muuttunut,vaikka olemme siellä joskus tässä reissujen välissäkin pari kertaa käyneet.
Ylemmässä kuvassa vuoden -64 reissun Skoda Super Octavia-kuljettajamme. Hän on jo siirtynyt sateenkaaren toiselle puolelle.

Ylemmän kuvan upea rakennus oli onneksi edelleen olemassa
Toisen torisivun näkymästä emme olleet ihan varmoja, mutta päädyimme ottamaan tällaisen kuvan. Taitaa blogissani käydä Kuopiossa asuvia, joten korjatkaa, jos on väärin. Sama tori kuitenkin!
Kuopiosta suuntasimme kohti Jyväskylää, jossa yövyimme. Siellä rastit olivat harjulla, Vesilinna ja Harjun portaat. Hotellin respassa neuvottiin lyhyt kävelyreitti harjulle.
Vesilinna oli kutakuinkin entisensä
Harjun portaat olivat kauniit silloin 53 vuotta sitten ja niin olivat myös nyt. Mutta vesiaihe portaiden alapäässä oli remontissa vai lieneekö se kokonaan poistettu. Kaikki oli niin pressujen alla ettei saanut selvää.
Harjun portailla olemme ottaneet kuvan myös joskus parikymmentä vuotta sitten, mutta sitä en nyt löytänyt.
Kuvapareja ennen ja nyt
Me "tuuraamme"silloisia matkakumppaneitamme

Tämän kohdan löytäminen tuotti vähän vaikeuksia ennenkuin huomasimme, että muuria oli syystä tai toisesta mataloitu siltä kohtaa
Penkkiä ei enää ollut

Seuraavaksi suuntasimme Muuratjärvelle, jonka rannalla on teltassa yövytty ekalla reissulla.
Sieltä oli mm tällainen kuva
Paikannus oli mahdoton tehtävä, mutta samaisen järven rannassa kuitenkin uusi kuva
Loppusuora rastien etsinnässä alkoi häämöttää, jäljellä enää Tampere ja siellä kaksi rastia.
Sorsapuisto oli ensimmäinen

Tällaista aitaa ei enää ollut, mutta suihkulähde taitaa olla samanlainen edelleen
Seuraavan ja samalla viimeisen rastin koordinaateista oli vahva kutina, mutta nappasin kuvasta kuvan ja lähetin sen Tampereella asuvalle ystävälle. Sieltä tuli nopea vastaus: Keskustorilla. Vähän niinkuin arveltiinkin. Mutta samalla saatiin sovittua hänen kanssaan  treffit suihkulähteelle.
Alkuperäisessä kuvassa ovat silloiset matkakumppanimme, joita jälleen uudessa kuvassa tuuraamme



Tehtävä kunnialla suoritettu ja paikalla oli kuin tilauksesta UNICEFin bussi, jossa saimme juhlan kunniaksi tietoiskun ja munkkikahvit. Bussin sisällä ollut esite sopi todella hyvin tilanteeseen, meihin ja meidän sukupolveemme

Tampereelta lähdimme kohti Raumaa, kotiin saunan lämmitykseen. Mieli oli todella hyvä. Reissu kaikinpuolin onnistunut. Tapasimme paljon kivoja ihmisiä, pitää vaan heittäytyä juttelemaan ventovieraidenkin kanssa. Kotipihalle saavuttuamme autonmittariin oli kertynyt 1453 km. Sitä ei ajettu turhaan.
Ekalla reissulla olimme 17- ja 19-vuotiaita. Tämän nostalgiareissun aikana välillä ei oikein tajunnut, että välissä on 53 vuotta, ihan uskomatonta. Reissujen väliin on kuitenkin mahtunut mm. 2 lasta, 6 lastenlasta ja 3 (kohta 4) lapsenlapsen lasta. Meistä kahdesta nuoresta on  kasvanut iso, ihana ja rakas porukka.
Kuitenkin reissun aikana oli niin helppo samaistua noiden kahden nuoren ajatuksiin ja haaveisiin. Muistot ovat tärkeitä, ne ovat menneisyytemme ja niille rakentuu tulevaisuutemme.
Siksi blogini nimikin on: "Mikään mistä jää muisto ei ole turhaa" ja aikaisemman blogini nimi: "Tärkeintä ei ole päämäärä vaan matka". Näin se on <3

Kiitos kun jaksoitte olla virtuaalisena matkaseurana!





sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Nostalgiamatka osa 2

Punkaharju on kaunis myös harmaana sateentuhruisena päivänä. Välillä harju on vain tien levyinen ja välillä leveämpi. Silloin vuonna -64 oli otettu kaksi kuvaa, joiden tarkaa sijaintia oli mahdoton paikallistaa

Randomina valittiin pari paikkaa ja napattiin kuvat

Punkaharjulta ajeltiin Savonlinnaan. Siellä oli kuvattuna kohde, jonka tiesi takuuvarmasti olevan paikallaan ja kutakuinkin entisellään
Tämä oli helpoin rasti!
Seuraavana aamuna auton nokka osoitti kohti Kerimäkeä, jossa myös helppo rasti, Kerimäen kirkko, joka pitää hallussaan titteliä "maailman suurin puukirkko".
Vuonna -64 otetun kuvan kuvakulma on sikäli erikoinen, että kellotapuli ja kirkko näyttäisivät olevan samaa rakennusta. Ne ovat kuitenkin kaksi erillistä.
Kirkko oli mielettömän kaunis ulkoa ja sisältä, mutta laitan siitä jossain vaiheessa ihan oman postauksen.
Joensuu oli seuraava kohde ja löytyäkseen siellä olevat rastit vaativat taas vähän enemmän vaivaa.


Patsaat yleensä ovat olemassa vuosikymmentenkin jälkeen, mutta missä päin kaupunkia...siinäpä kysymys. Mutta jälleen logiikka toimi, eiköhän aika keskustasta löytyisi. Auto parkkiin ja etsimään. Ensimmäinen kysely ei tuottanut tulosta, mutta hetken kuluttua kaksi pysäköinnin valvojaa ilmestyi näkyviin. Heidän on pakko tuntea kaupunki ainakin kohtuullisen hyvin. Näytin kuvaa ja osoittivat sormella että tuossa se on muutaman kymmenen metrin päässä :) Olimme just kävelleet vastapuolen jalkakäytävää ohi, mutta jotkut liikenne-esteet hämäsivät.
Talossa, joka 53 vuotta sitten oli hyvin moderni, oli nyt ainakin liikekerros aivan tyhjänä. Patsaalta oli vesiallas ja -suihku poistettu ja se jökötti graniittijalustalla.
Vettä sateli kun ajoimme kohti Liperiä. Siellä kuljettiin vuonna -64 Onkisalmen lossilla. Olin jo kotona tutkinut, ettei lossia ole vaan sen tilalla on silta. Kohde löytyi helposti

Sateen sattuessa sateenvarjojen alla
Seuraava kohde tuotti jo kotona jonkin verran päänvaivaa ja netistä etsiskelyjä. Täyssinän rauhan raja luki kuvan takana ja niitähän on monta eikä oikein mitään käryä, mistä kuva oli otettu. Tässä kohtaa logiikka ei toiminut kun rajamerkkiä yritettiin Rautjärvi- Parikkala seudulle sijoittaa. Kuvahakuna tuli vaan rajamerkkejä, jotka oli hakattu kiveen ja tämä meidän oli kallioon hakattu ja tukevalla kettingillä kehystetty
Mutta kun periksi en ole tottunut antamaan, niin vihdoin löysin ja paikka olikin yllättävän kaukana nykyisestä rajasta, Ohtaansalmella, aivan Tuusniemen kyljessä. Vähän yllättäen tienvarressa olikin viitta Täyssinän rauhanraja ja sieltähän se löytyi tuttu kohde kun metsäpolkua jonkin matkaa käveltiin.
Kallioon hakatut merkinnät ovat melkein pois kuluneet, mutta lähistön opastaulussa oli kuva merkinnöistä
Tämäkin rasti siis suoritettu ja matka jatkui ystäväpariskunnan luokse Vehmersalmelle. Siellä saunoimme ja yövyimme ja seuraavana päivänä Kalleveden maisemia ihaillen ajeltiin Kuopion torille bongaamaan seuraavat rastit, mutta niistä sitten kolmannessa osiossa. Siinä vielä Kuopion lisäksi Jyväskylä, Muuratjärvi ja Tampere.