lauantai 15. heinäkuuta 2017

Mun ihanat tennarit

Muutama viikko sitten sain hakea postista ihanat tennarini. Ei ole kellään toisella samanlaisia!
Kenkämaakari maalaa toinen toistaan ihanampia tennareita ja niinpä lähetin hänelle pari kuvaa meidän jo kissojen taivaassa olevista Vilpertistä ja Artturi Sakari neidistä. Toivoin, että kuvia ei sellaisenaan jäljennetä, vaan niistä tehtäisiin vähän sarjakuvamaiset, mutta että kissat olisivat tunnistettavissa luonteenpiirteineen. Vilpertti oli oman polun kulkija, joka piti hiiret kurissa ja Artturi Sakari oli hienohelma viherpiipertäjä. Kivasti oli taiteilija myös puput laittanut Arttun kanssa kuvaan, vaikkei hän tiennyt, että meillä on joskus ollut myös kääpiöpupu.
Ei olisi paremmin voinut onnistua :)

Eikös nämä ole oikein katu-uskottavat jalkineet seitsemänkymppiselle.
 Aurinkoa ja iloa päiväänne!



torstai 13. heinäkuuta 2017

Haaveet todeksi - kuumailmapallolento osa 3

Vielä yksi osio lennosta jäljellä, eli mitä tapahtui kun oltiin laskeuduttu. Kori oli tyylikkäästi tiellä, mutta pallo oli pellon yläpuolella ja sekin piti saada tielle pitkälleen.
Ilmat ovat jo suurimmaksi osaksi pihalla
Siihen pallo sitten pellolle lysähti

Seuraavana tehtävänä oli saada pallo tielle pitkäkseen. Taas tuli esille se miten painava se on ja kun tuuli siihen vähänkin tarttu niin eihän se mihinkään liiku
Muista tehtävistä vapautui miesvoimaa ja parempaa tekniikkaa asian hoitamiseksi ja lopulta pallo oli selätetty

Voimia vaativa homma oli lopun ilman pois rutistaminen
Kuljetusautokin peruutteli paikalle
Olin kyllä sitä mieltä ettei ole mitään mahiksia enää saada palloa säkkiin mahtumaan. Eihän mitään mikä on jostain pussista pois otettu saa enää takasin sopimaan :D Uskomatonta, mutta totta - se mahtui!
Kun kaikki tavarat oli nostettu peräkärryyn oli aika kilistella kuohuvan kera onnstuneelle lennolle
Saimme myös diplomit suorituksesta
Kuljetus vielä Tuomiokirkontorille ja kiitokset ja kumarrukset.
Kun ajelimme puolenyön tuntumassa kohti Raumaa, oli jotenkin epätodellinen olo. 8-tieltä näkyvä maisema oli kovasti vaatimaton kun oli saanut nähdä ilmasta käsin laajemmalti.

Kotona kytkin Polar-rannekkeeni  teitokoneeseen ja otin sen tiedoista esim. kartan kuljetusta matkasta. Oikeanpuoleinen melko suora viiva on pallolla lennetty matka, sen vasemmalla puolella on autolla kuljettu paluumatka Tuomiokirkontorille ja vasemmanpuoleinen osoittaa kotimatkaa Raumalle.

Muutakin mielenkiintoista Polar-ranneke oli tallentanut. Lennetty matka 24 km, suurin nopeus 41 km/h ja suurin korkeus 768 m. Syke lennon aikana keskim.80 ja sykehuiput n. 125 ennen ja jälkeen lennon kun oli pallon kanssa puuhailua.

Yksi pitkäaikainen haave ja unelma on toteunut. Muistojen helminauhaan se jää upeana ja ainutlaatuisena helmenä <3
Vaikka asiasta kuinka hienoin sanakääntein osaisi kertoa, niin latteaksi jäisi. Vain itse kokemalla tietää ja tuntee lennon hienouden. Tykkäsin todella paljon siitä, että sai osallistua alku- ja loppuvalmisteluihin.  Kun jatkossa jostain kuulee örähtelyjä ja arvaa kuumailmapallon olevan tulossa niin tietää miten se on sinne taivaalle saatu ja voi sitä kaipuun määrää minkä pallon näkeminen tulee aiheuttamaan.
Todella paljon kiitoksia rakkaille ja ihanille läheisille, jotka minulle näin hienon synttärilahjan annoitte. Paljon kiitoksia myös Beter Balloons`in Petterille ja Markulle, jotka teitte taitavalla toiminnallanne turvallisen lennon.
Paljon kiitoksia myös teille, jotka olette olleet mukana matkalla täällä blogissa.


Muumipappan sanoin: 
Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille,
joka on valmis ottamaan niitä vastaan.







keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Haaveet todeksi - kuumailmapallolento osa 2

Oli hyvin hämmentävää miten nopeasti lähdön  säpinä muuttui ihanaksi rauhaksi. Nousimme hiljakseen ylemmäs ja ylemmäs. Liikenteen äänet hiljenivät, mutta eivät vielä ihan vaimenneet, aurinko lämmitti ja tuntui että tuulikin oli täysin tyyntynyt. Ei ollut tyyntynyt, mutta kun tuulennopeudella myötätuuleen kuljetaan, niin ei tuulta tunnu ollenkaan.
Lentokoneen nousuissa ja laskuissa ikkunapaikalta hetken aikaa näkee maisemia sellaisena kuin ne nyt olivat nähtävissä. Häkellyttävän hienoa! Tiesin heti ekan viiden minuutin aikana, että tulen nauttimaan täysillä ja haluaisin lentää näin maailman ääriin. Ehkäpä siipensä levittäneestä tuulen mukana liitävästä linnusta tuntuu vähän samalta.Vaikea on sanoilla  kuvata sitä fiilistä jonka seuraavan tunnin aikana sai kokea.
Itselle Turku on maasta käsin jonkin verran tuttu, mutta kun maisemia katseli lintuperspektiivistä niin hyvin vähän pystyin tunnistamaan. Mutta se ei haitannut.
Osaan kuvista voisin laittaa tekstin, mutta tiedän, että suurimmalle osalle blogissa kävijöille ne eivät mitään kerro ja turkulaiset tunnistavat tutut maisemat itse. Joten klikatkaa kuvat isommiksi ja nauttikaa näkymistä!







Pallossa on kaksi poltinta ja niiden avulla pilotti pystyy vaikuttamaan siihen millä korkeudella lennetään

Tuon vasemmalla olevan pienen härvelin (on sillä hieno nimikin, mutten nyt muista) avulla lennonjohdossa tutkasta nähdään missä me liikumme ja antavat ohjeita sen mukaan. Muutakin liikennettä kun taivaalla oli, esimerkiksi tämä Turun kentälle laskeutumassa oleva matkustajakone

Vaikka pääsääntöisesti maisemat olivat kauniita niin joukkoon tietysti mahtuu jotain vähemmän kaunistakin, kuten Topinojan kaatopaikka. Lokkeja oli sadoittain
Vähitellen maisema muuttui pelloiksi ja metsiksi


Kun katsoi suoraan korin reunalta alas, metsä näytti ihan rahkasammaleelta
Tässä kohtaa huomasin, että olemme aika vahvassa laskussa ja heti tämän kuvan ottamisen jälkeen olikin kamera laitettava hetkeksi pois kun pilootilta tuli komento: "Ottakaa laskeutumisasento". Se tarkoitti sitä, että nojaudutaan tiukasti reunaa vasten ja korin sisäpuolella olevista lenkeistä käsillä kiinni. Näin ollaan valmiit ottamaan laskun töyssyt.
Ensimmäinen töyssy olikin aika kova ja kori kallistui, muttei kuitenkaan kaatunut. Siinäkään ei olisi niin kummoista vaaraa ollut kun ei se kuulemma ympäri mene. Vähän uutta korkeutta ja pari pehmeämpää laskupoukkua ja siinä oltiin peltojen välissä kulkevalla soratiellä Auran ja Liedon rajalla.
Tunti oli kulunut uskomattoman nopeasti, olisin halunnut lentää vielä toisenkin tunnin ja vaikka kolmannenkin...

Osassa 3 kerron lennon jälkeistä hommista. Kaikki mitä lähtöpaikalla peräkärrystä purettiin, oli koottava sinne takaisin. Siitä ja muusta sitten huomenna.







tiistai 11. heinäkuuta 2017

Haaveet todeksi - kuumailmapallolento, osa 1

Monet haaveet ja unelmat ovat toteutuneet ja nyt toteutui kuumailmapallolento. Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin lennolle ja jottei miehelleni olisi jäänyt paha mieli niin hänelle ostettiin lento. Kertaalleen varattu aika peruuntui huonojen sääolojen vuoksi, mutta toinen varauskerta onnistui.
Tällaisella pallolla lennettiin
ja tässä vähän tietoja pallosta www.kuumailmapallo.com sivuilta

OH-JSO "Better Balloons 2"
Lindstrand LBL 210A Valmistettu v. 2005, Oswestry, Englanti, Lindstrand Hot-Air Balloons Ltd. Pallon kori on jaettu kolmeen osastoon, yksi polttoaineita, tekniikkaa ja pilottia varten ja kaksi 10:lle matkustajalle.
Tilavuus 5950 m³
Omapaino (ilman polttoainetta) 530 kg
Polttoaineen määrä startissa 120 kg
Matkustajapaikkoja 10
Suurin sallittu lentoonlähtöpaino 1890 kg
Pallon yläosa 90 g/m² Nylon
Pallon alaosa 60 g/m² Nylon
Kankaat lähinnä poltinta Nomex
Valmistuksessa käytetyn kankaan määrä 2000 m²

Maanantaina 10.7. ajelimme Raumalta Turkuun, jossa tapaaminen oli Tuomiokirkontorilla. Lennolle lähtijöitä oli kahdeksan.
Pilottina toimiva Petteri Rättö (oik.) ja maapalveluja hoitava Markku Saari toivottivat lennolle lähtijät tervetulleiksi
Heidän pikkubussillaan ajeltiin Luolavuorelle, joka oli valittu tämänkertaisen lennon lähtöpaikaksi.
Siellä alettiin purkaa peräkärryn sisältöä ja valmistelut lennolle alkoivat. Kaikilla oli mahdollisuus osallistua hommiin ja kyllä siinä ajoittain kaikki käsiparit olivatkin erittäin tarpeellisia.

Kaikki tarvittava alkaa olla nurmikolle nostettuna: vasemmalla säkissä pallo, siitä oikealle poltin, edessä moottori ja kori (rottinkia ja lattia vaneria)
Seuraavaksi laitteiden asentaminen paikoilleen
Pilotti kertoi meille lennon vaiheista ja miten missäkin tilanteessa toimitaan, jotta kaikki sujuu mallikkaasti ja turvallisesti.
Koriin nousua ja sieltä poistumista jokainen harjoitteli, koska siinä vaiheessa kun pallo on lähtövalmiina, ei ole aikaa töpeksiä vaan kaikki nousevat koriin mahdollisimman nopeasti.
Tässä meikäläisen tyylinäyte koriin nousemisesta

Seuraavaksi purettiin pallo säkistä ja levitettiin se erilaisten vaiheiden kautta nurmikolle



Jo tässä vaiheessa jokainen oli yllättynyt pallon koosta ja yllätys vaan kasvoi sitä mukaa kun pallo täyttyi

Tässä vaiheessa pallon sisänäkymä oli tällainen
Pallon toisessa päässä muutama ihminen teki hommia ja sivukuva alkoi olla jo pallomainen

Tässä vähän mittakaavaa pallon koosta
Pallo alkaa olla lähes valmiina. Vielä tiukasti pidetään porukalla kiinni narusta
Saimme kukin vuorollamme komennon irroittaa narusta ja kiirehtiä hakemaan reppumme tms autosta ja nopeasti kiipeämään koriin.
Minä irroitin viimeisenä ennen maapalvelumies Markkua ja kun puolijuoksua kiirehdin autolle niin Markku (köysi oli kiinnitettynä hänen vyötärölleen) joutui tuulenpuuskan vuoksi vähän vaikeuksiin ja raahautui selällään pitkin nurmikkoa. Pallo ei ole tuossa vaiheessa mikään helposti hallittava, mutta hyvin hän tilanteen kuitenkin selvitti. Siinä juostessani ehdin nappaamaan pari kuvaa tilanteesta

Hektiset hetket ja kun pilotti Petteri ja kaikki kahdeksan matkustajaa olivat korissa niin samantien jo oltiinkin ilmassa ja maapalvelut hoiteleva Markku valmistautui hakemaan meidät kun laskeudumme noin tunnin kuluttua jonnekin, vain tuuli tietää minne.


Hei, me lennetään!

Nyt vetäsen vähän henkeä ja sitten osassa kaksi katsellaan maisemia ja fiilistellään lennon ainutlaatuisella tunnelmalla.